|
Post by Viivi on May 16, 2015 14:08:15 GMT 2
Tänne voi rustailla tarinoita, jotka eivät varsinaisesti kuulu hevosten päiväkirjoihin!
|
|
|
Post by Viivi on Jun 22, 2015 15:52:27 GMT 2
Vamennustallin karsinoista kuului hevosten hirnahduksia astuessani sisään. Tallikäytävä ammotti siistinä tyhjyyttään ja vain tallikissa Verneri makasi keskellä käytävää. Tämäkin loikki karkuun lähestyessäni sitä, mutta mennessäni toimistoon, tämä tuli luokseni kerjäämään rapsutuksia. Rapsutin kissaa korvien takaa ja annoin sille hieman ruokaa saadakseni olla rauhassa kissan metkuilta. Katsoin toimiston pöydällä lojuvaa päivitettyä liikutus listaa ja Ramant Volieran kohdalla luki: Kevyttä työskentelyä. Otin paperi nipun, jossa oli kaikkien valmennustallin hevosten liikutus lista ja vein sen tallin käytävällä olevalle ilmotus taululle, jotta ratsuttajatki voivat lukea sitä. Kävin hakemassa Violan riimun ja riimunarun ja lähdin hakemaan tätä laitumelta.
Viola oli sijoitettu metsätien laidassa sijaitsevalle laitumelle, joka ei onneksi ollut hirveän matkan päässä. Tässä helteessä ei olisi milllään tehnyt mieli lähteä hakemaan tammaa kauempaa laitumelta, vaikka sekin koituisi muiden hevosten kohdalla kohtalokseni vielä tänään. Salllin itseni toivoa, että ilma vähän viilenisi. Pienikin tuulenvire olisi helpotus tälle kuumalle ja seisahtuneelle ilmalle.
Vihelsin laitumen portilta ja joukko tammoja ravasi luokseni ruuan ja makupalojen toivossa. Hevosten harmiksi otin vain ruunikon kimon tamman kiinni ja hätyyttelin muut pois portilta. Sujin portin huolellisesti ja talutin tamman karsinaansa. Verneri oli syönyt ruokansa tavallista nopeammin ja jolkotteli meitä vastaan rennon letkeästi. Turvallisen välimatkan päässä se kierähti kyljelleen ja kiehnäsi maassa. Viola hörähti kissalle ja tämä sai katin juoksemaan läheiseen puskaan jatkamaan tilanteen seuraamista. Vein tamman karsinaansa ja hain sille läjän heinää mutusteltavaksi harjaamisen ajaksi. Kävin hakemassa varustehuoneesta Violan harjat ja vein ne karsinan eteen. Tässä välissä kävin täyttämässä oman vesipulloni.
Perusteellisen harjauksen jälkeen puin Violalle turparemmittömät suitset ja talutin tamman pihalle. Lähdimme kävelemään kenttien välistä metsään. Viola tutkiskei kaikkea mahdollista, ihan kuin se olisi ensimmäistä kertaa metsässä. Välillä tamma hörähteli linnuille ja välillä se katsoi kummastuen puskia, jotka heiluivat odotettujen tuulenpuuskien seurauksena. Noin puolenkilometrin jälkeen huomasin Vernerin tulevan takanamme ja tämä pysähtyi aina välillä leikkimään kävyillä. Mieleeni juolahti muistikuva viime syksyltä, kun verneri yritti juosta jokaisen puusta putoavan lehden perässä ja loppujen lopuksi kissa oli niin sekaisin ehtien paljoudesta, että jäi paikoilleen istumaan ja naukumaan hömistyneenä.
Käännyimme tienhaarassa takaisin ja Verneri juoksi aina vähän matkaa eteenpäin ja jäi sitten puskaan tai puun taakse piiloon. Aina kun olimme Violan kanssa lähellä, Verneri pinkoi karkuun ja Viola katsoi tätä kummaksuen. Naureskelin tuolle oranssiraitaiselle kissalle, ettei hevoset syö kissoja, mutta tämä vain maukui ja jatkoi matkaansa. Kenttien kohdalla päästin Violan hetkeksi ravailemaan vapaana ilman ohjia hiekkakentälle. Pari laukkaaskeltakin sieltä tuli, mutta louujen lopuksi tamma oli kuumuuden takia aika laiska, joten loppuajan vietimme yhdessä kävellen kentällä niin, että minä kävelin edellä ja Viola omaa tahtia perässä.
Lopulta vein Violan karsinaan ja harjasin sen nopeasti. Oman laiskuuteni takia laitoin Violan käytävälle sillä aikaa kun siivosin tämän karsinan. Kun sain karsinan siivottua, vein Violan takaisin laitumelle ja vein kaikille neljälle tammalle leipäpalat. Kävin vielä siivoomassa jälkeni ja merkkasin Violan liikutuslistaan tämänpäivän maastolenkin.
-Viivi ja Viola (eikä unohdeta Verneriä!)
|
|