|
Post by K.K. on May 16, 2015 14:44:04 GMT 2
|
|
lisa
New Member
Posts: 6
|
Post by lisa on May 17, 2015 14:48:54 GMT 2
Kello oli vasta yhdeksän aamulla, kun ajoin traileri perässäni Foxhillin Kartanon pihaan. Pysähdyin parkkialueelle ja lähdin etsimään henkilöä, joka voisi auttaa. Vastaani käveli vaaleatukkainen nainen ponia taluttaen, joten vilkutin hänelle herättääkseni huomion. "Hei vaan, olen Lisa ja tulin ponini Sebben kanssa tänne. Tiedätkö mihin voisin ruunan majoittaa?" " Ai tulitkin näin aikaisin, minä olen Krisse. Ruunasi karsina on yksityistallissa numero yksi ja yksityistallin takana on yksi vapaa tarha sille." Nainen vastasti pirteällä äänellä ja kätteli minua.
Kävelin takaisin trailerille, jonka sisältä kuuluikin jo pahaenteistä rytinää. Sebbe hirnahti kuuluvasti ja potkaisi trailerin takaluukkua ilmoittaakseen olemassaolostaan. Avasin takaluukun, kävin irrottamassa ruunan puomista ja lähdin taluttamaan sitä yksityistalliin. Sebbe loikki villisti narun toisessa päässä ja sain jatkuvasti komentaa sitä. Se heilutteli päätään, hirnui ja steppaili eteenpäin kuin mikäkin kauris. En ihan tosissani voinut sitä ottaa, sillä se näytti todella tyhmältä. Jokaisella tapansa herättää huomiota.
Tallissa otin Sebbeltä loimen pois ja asettelin sen karsinan eteen. Riisuin myös sen kuljetussuojat ja laitoin sen vähäksi aikaa karsinaan riekkumaan. Sillä aikaa kävin hakemassa ponin muut tavarat ja järjestelin ne varustehuoneeseen. Etsin käsiini kottikärryt ja talikon, jotta voisin siivota trailerin kahden tunnin matkan jäljiltä. Siivoaminen sujuikin nopeasti ja lämpimässä kevätsäässä tuli jopa hiki. Sytytin savukkeen ja soitin miehelleni kertoakseni, että kaikki on hyvin. Sitten kävelin takaisin talliin.
Sebbe oli kerennyt jo myllätä boksinsa uuteen uskoon ja ajattelinkin laittaa ruunan tarhaan riehumaan, sillä sisätiloissa se ei selvästikään viihtynyt puolta tuntia kauempaa. Varmuuden vuoksi laitoin ruunikolleni tarhasuojat jalkaan, sillä tiesin tasan tarkkaan minkälainen rodeo tarhassa oli luvassa. Talutin villin ruunan tarhaan ja päästin sen juoksemaan. Samantien alkoi villi pukkilaukka ympäri tarhaa ja hieman kauhistelinkin, että rikkooko se nyt itsensä. Tarhaan olikin laitettu valmiiksi vesi ja heinä, joten siltä hommalta vältyin tällä kertaa. Katselin vielä hetken aikaa ruunan menoa, kävin laittamassa karsinan samaan kuntoon kuin tullessa ja lähdin sitten kotiin. Sebben karsinan oveen jätin lapun, missä luki alustavat hoito- ja ruokintaohjeet.
|
|
lisa
New Member
Posts: 6
|
Post by lisa on May 21, 2015 14:45:57 GMT 2
bbe seisoi tarhassaan tummansininen sadeloimi yllään. Ruuna ei selvästikään näyttänyt tyytyväiseltä seistessään sateessa, vaikka ei satanut edes kovaa. Otin ruunan tarhasta ja vein sen yksityistallin käytävälle harjattavaksi ja varustettavaksi. Loimen vein kuivaushuoneeseen, sillä se oli läpimärkä. Onneksi poni kuitenkin oli pysynyt kuivana, kannatti maksaa sievoinen summa hyvästä loimesta.
Sebbe kiljahti käytävällä ja kuopi käytävän lattiaa hermostuneena. Tulin sen luokse harjalaatikon, satulan ja suitsien kanssa ja aloin heti harjaamaan sitä reippain ottein. Ruuna kokeili rajojaan, sillä jatkuvasti se oli tarraamassa takin helmastani tai kuoputteli sementtilattiaa. Jatkuvasti minä myös sitä kielsin ja jonkun ajan kuluttua se oikeasti taisi tajuta, ettei se voita mitään huonolla käytöksellään. Annoin muutaman namipalan hyvän käytöksen kunniaksi ja jatkoin harjailua. Tallissa oli hiljaista, sillä jälleen kerran kello ei ollut edes 11 aamupäivällä, tykkään olla tallilla ajoissa!
Harjattuani ja varustettuani Sebben laitoin omatkin ratsastuskamppeet päälle. Tuulipuvun housujen alta paljastin Kingslandin farkkukuosiset ratsastushousut ja takin vaihdoin kevyempään softshell-takkiin. Ennen tallille tuloani olin kysynyt Krisseltä maneesin käytöstä ja näin kymmeneltä aamulla maneesi olikin meitä varten vapaa. Talutin Sebben siis maneesiin ja nousin siellä selkään.
Sadepisarat ropisivat maneesin kattoa vasten ja siitä Sebbe taisi ollakin niin hermostunut. Ruuna kun oli tottunut menemään aina kentällä, eikä tällaiseen "luksukseen" ole ennen Foxhilliin muuttoa ollut mahdollisuutta. Pitkien alkukäyntien jälkeen pyysin ruunalta reipasta ravia ja aloin kokoamaan sitä oikeaoppiseen peräänantoon. Sebbe on onneksi hyvin helppo minun allani kouluradoilla, sillä olemme jo tottuneet toisiimme ja ruunikko tunnistaa minun apuni parhaiten. Aloitimme raviverryttelyn jälkeen avo- ja sulkutaivutuksilla vuorotellen. Sebbe aluksi hangoitteli, sillä ilmeisesti kylmä sateinen sää oli jumiuttanut sen lapalihaksia. Pyysin kuitenkin avo- ja sulkutaivutuksia ja niitä minä lopulta sainkin.
Halusin tänään myös ottaa pari laukkatehtävää, joten nostatin Sebbellä laukan. Jouduin pidättelemään jännittynyttä ruunaa jonkun verran, mutta rentoutuessaan alkoi laukkakin pyöriä nätisti kumpaankin suuntaan. Menimme ensin pääty-ympyrällä suuntaa vaihdellen ja sitten parin sivun verran vastalaukkoja. Lopuksi annoin ruunan hieman päästellä höyryjä antamalla pidemmät ohjat ja annoin myös luvan päättää vauhdin. Siitähän Sebbe riemastui ja menimmekin kolme kierrosta vauhdikasta laukkaa maneesia ympäri. Ruunan harmiksi aloin jarruttelemaan sitä loppuverryttelyä varten.
Talutin talliin treenaamisesta hikisen ponin ja otin siltä varusteet pois. Höpöttelin sille samalla niitä näitä ja harjasin sen huolellisemmin, kuin yleensä ratsastuksen jälkeen. En viitsinyt laittaa ruunaa ulos hikisenä, kun ulkona kuitenkin oli aika kolea sää. Laitoin sille värikkään vohveliloimen selkään ja nakkasin karsinaan, jonne vielä laitoin päiväheinät.
Kävin vielä etsimässä Krissen valmennustallista ja annoin hänelle käteisenä toukokuun vuokran kirjekuoressa. Kerroin myös naiselle Sebben olevan tarhassa ja hän lupasikin ottaa ruunan parin tunnin päästä uudelleen ulos tarhaamaan.
|
|
lisa
New Member
Posts: 6
|
Post by lisa on May 31, 2015 16:20:41 GMT 2
Mä olin tänään hurja ja päätin lähteä kokeilemaan Sebben kanssa onnea koulukisoissa. Meidän viimeaikaiset treenailut eivät ole olleet kovin onnistuneita paria hyvää ratsastuskertaa lukuunottamatta. Siksi kaikki varmasti ymmärtävät jännityksen, joka valtasi kehoni kisoja edeltävänä päivänä.
Edellisenä iltana olin harjannut Sebben huolellisesti ja pessyt sen tarhassa kuraantuneet jalat puhtaiksi. Yön se sai olla kevyt loimi päällä karsinassa, ettei se sotkisi itseään aamuun mennessä karsinan alusiin. Tulin tallille aamulla jo kuuden aikaan, sillä kilpailupaikalle oli matkaa ja meidän starttimme oli puolen päivän aikoihin "jo". Sebbe oli heti aamusta hieman kärttyinen, mutta mieli parani kun annoin sille sen aamusapuskat naaman eteen. Tunti meni jo pelkästään nutturoiden tekoon ja hännän letittämiseen, sillä Sebbe syönnin jälkeen ei halunnut pysyä paikallaan. Ei sitten millään. Onneksi apukäsinä toimi siskoni, joka on ollut kisamatkoillamme useita kertoja hoitamassa hevosiani.
Hermostumiseni selvästi tarttui Sebbeen, sillä se ei olisi halunnut mennä edes traileriin, vaikka koskaan ei ole lastauksen kanssa ollut ongelmaa. Saimme kuitenkin Elisan kanssa ruunan houkuteltua pelottavaan mustaan koppiin ja sen jälkeen oli aivan pakko pitää huilitauko. Kävin keittämässä yksäritallissa kahvia, jonka kaadoin termariini ja kädet vapisten poltin tupakan parkkipaikalla. Elisa onneksi jaksoi rauhoitella minua, vaikka hänkään ei ollut tottunut tämänkaltaiseen hermoiluuni. Olen kuitenkin aika konkari kilpailemisessa, enkä ole ennen näin paljon kisoja stressannut.
Päästyämme matkaan aloin jo rauhoittumaan. "Hyvin kaikki menee," ajattelin ja juttelin niitä näitä Elisan kanssa. Kilpapaikalla hyppäsin kylmän viileästi auton ratista ja menin katsomaan lähtölistat ja verryttelyvuorot. Sillä aikaa Elisa otti Sebben kopista ja talutteli sitä kisapaikalla, sillä se oli yksi tapa rauhoitella ruunaa aina ennen kisalähtöä. Starttasimme kolmantena luokassa Helppo B, joten olin myös ensimmäisessä verryttelyryhmässä. Ripeästi ruunalle kamppeet niskaan, minä korjasin meikkejä ja kampaustani ja hyppäsin sen jälkeen selkään suunnaten ruunani verryttelykentälle.
Verryttelyssä Sebbe oli levoton ja se pureskeli hyvin vahvasti kuolainta vasten. Verryttelin sitä paljon ravissa tehden puolipidätteitä ja tempon muutoksia lisätystä kootumpaan raviin. Kun ruuna alkoi olla kuulolla ja herkempi, uskalsin ottaa muutamat laukkaympyrät. Siitä Sebbe tosin kuumui, joten juuri ennen lähtöämme jouduin vielä ravailemaan paljon rauhoittaakseni Sebben uudelleen.
Pilli vihelsi ja oli aika mennä radalle. Olin jo rauhallinen itseni, joten sain Sebben ohjattua hyvin keskilinjalle. Ohjelmassa oli hyvin paljon harjoitusravia, sekä kaksi laukannostoa ja käyntiin siirtyminen peruutuksella. Sebbe oli hyvin kuulolla, mutta tunsin sen muljuilun allani. Emme tosiaan menneet suoraa uraa, vaan jouduin taistelemaan saadakseni ruunan pysymään pohkeideni välissä suorassa. Nätissä peränannossa se kyllä meni, mutta miksi juuri kouluradalla piti alkaa kenkkuilemaan kun verryttelyssä se kulki niin kivasti uralla. Ensimmäinen laukannosto meni täydellisesti, mutta laukkatehtävän jälkeinen jarruttelu kävi voimille. Tuomari kynä sauhusi kovaa tahtia ja tiesin kyllä, että sanomista tulee (mutta kuinka paljon?). Sebbe kuumui liikaa laukasta ja loppurata menikin kiistellessä siitä, että mennäänkö tasaisen ihanaa harjoitusravia vai nostellaanko joka kulmassa laukkaa. Voi vain arvata sainko ruunan käyntiin ja peruutukseen nätisti, en saanut.
Radan jälkeen olin pettynyt meihin, mutta kannustin itseäni ajatuksella että ainakin pysyimme kouluaitojen sisällä, eikä Sebbe pukitellut tai syöksähdellyt eteenpäin. Kävin loppuverryttelemässä Sebben, riisuin siltä varusteet ja sitten vein sen traileriin siksi aikaa, että kävin kanttiinista ostamassa syömistä. Jonkun ajan odottelun jälkeen olimme listoilla, sijalla 18.. Ei siis hyvin mennyt, mutta tässähän on koko kesä aikaa kilpailla ja onnistua.
|
|
lisa
New Member
Posts: 6
|
Post by lisa on Jun 8, 2015 19:37:35 GMT 2
Jälleen kerran tallustelin Foxhillin tiluksille hoitamaan Sebbeä, kuten tavakseni oli tullut. Viime aikoina ollaankin oltu ahkeria ruunan kanssa ja harjoiteltu paljon, sekä myös ilmoittauduttu joihinkin kilpailuihin. Ruuna nuokkui unisena tarhassaan mutta virkosi heti, kun vihelsin sen luokseni ja annoin omenan, jonka otin kotoani mukaan. Olin jo luonut Sebbeen kivan yhteyden ja päivä päivältä yhteistyömme sujui paremmin ja paremmin, vaikka osasi poni olla hankalakin niin halutessaan.
Riisuin tallissa Sebbeltä ulkoloimen ja kävin hakemassa sen harjat. Ruuna tarkkaili jokaista liikettäni ja kuopi välillä maata, kuten sillä pahana tapana on aina ollut. Harjailin sitä pitkään ja hartaasti jonkun aikaa, tällä kertaa tosin karsinassa sillä tallilla oli muutakin väkeä hoitamassa omia hevosiaan. Viime aikoina Foxhilliin oli saapunut paljon uusia kasvoja ja turpia, mikä oli jännittävää sillä ihan aluksi olimme Sebben kanssa ainoat yksityiset. Nyt meitä oli jo viisi kappaletta ja olin parin yksärin omistajan kanssa jutellutkin ja pidän heistä. Selvitin Sebben harjan ja hännän, sekä putsasin kaviot huolellisesti ja muistinkin, että olisi aika tilata kengittäjä jälleen paikalle. Suihkuttelin hyönteismyrkkyä ruunan karvaan, johon se reagoi luimimalla ja halkomalla ilmaa hampaillaan. "Tiedän, että vihaat tätä mut tajuaisit vaan et se helpottaa sun oloos." Sanoin Sebbelle väistellessäni sen ilkeää katsetta ja hampaita. Kävin hakemassa Sebben estevarusteet, sillä ajattelin mielessäni pientä hyppytreeniä tallin nurmikentällä, jos se vain olisi vapaa.
Varustettuani Sebben talutin sen nurmikentälle, joka onnekseni oli tyhjä. Kentälle oli jäänyt edellisen jäljiltä pystyyn yksi arviolta 60cm okseri, mutta muuten joutuisin kokoamaan esteet itse. Sebbe onneksi kulki kivasti perässäni, kun raahailin tolppia ja puomeja nurmikentän eri kohtiin, eikä ruuna välittänyt vaikka yksikin tolppa kaatui sitä vasten kolahtaen jalustimiin. Viidentoista minuutin kuluttua olin kasannut viisi erilaista ja eri kokoista estettä nurmikentälle, joten loikkasin Sebben selkään.
Päästyäni selkään ruuna virkosi heti ja alkoi häntä heiluen kävelemään nurmikenttää ympäri. Säädin jalustimia esteille sopivaksi Sebben jatkaessa kävelyään, sillä se oli tottunut selässään häseltämiseeni. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja ainoa viilennys oli pieni hento tuuli, joka kiersi tallipihaa tasaisesti. Pyysin Sebbeltä ravia ja ruuna lähtikin reipastempoiseen raviin, jossa kevensin keskittyneesti. Alkuverryttelyn jälkeen ohjasin Sebben 50cm ristikolle, jonka poika loikkasikin leikiten ja nosti sen jälkeen automaattisesti laukan. Jouduin pidättelemään sitä aika paljon, ettei vauhdi kiihdy liikaa ennen esteitä, joita hyppelimme tasaisesti ympäri nurmikenttää. Viimeisimpänä ohjasin Sebben 100cm sarjalle, jonka ensimmäisen osan ylin puomi tippui heti ensi alkuunsa. Jouduin siis pysäyttämään ponini, laskeutumaan selästä ja nostamaan puomin takaisin paikoilleen. Tämä kävi onneksi ripeästi, joten pääsin pian taas nostamaan laukan Sebbellä ja ohjasin sen sarjalle uudestaan. Seuraava kerta onnistuikin paremmin ja siitä innostuneena ohjasin Sebben esteelle vielä kolmannen ja neljännenkin kerran.
Alkoi olla jo tukalan kuuma ja sen huomasi hikisenä kiiltävästä ratsustanikin. Vaikka olikin vasta alkukesä, niin silti aurinko lämmitti hyvin terhakkaasti meitä ja päätin lopettaa treenit näihin onnistuneisiin suorituksiin, ennenkuin ruunani hermostuisi totaalisesti ja alkaisi taas pelleilemään. Heitin ohjat Sebben kaulalle ja annoin sen hetken aikaa kävellä, kunnes keksin lähteä pienelle maastolenkille. Ohjasin Sebben metsäpolulle ja kävelimme sitä pitkin vähän aikaa, kunnes tuli risteys ja käännyimme siitä oikealle. Hetken aikaa käveltyä näin pienen lammen, josta annoin ruunan juoda ja käänsin sen sitten kotia kohti. Sebbe käveli paljon ripeämmin kotitallille, kuin mitä arvelinkaan ja olimmekin pian taas tallipihassa.
Otettuani Sebbeltä varusteet pois vein sen pesukarsinalle ja laitoin kummaltakin puolelta kiinni. Sebbe ummisti silmänsä pesun ajaksi, se ihan selvästi nautti viileän veden valumisesta sen hikistä nahkaa vasten. Kasteltuani Sebben kauttaaltaan kävin hakemassa vielä kylmälinimentin, jota levittelin kaikkiin jalkoihin polvesta kavionrajaan asti. Sitten nakkasin Sebben karsinaansa ja menin itse taukotilaan istuskelemaan hetkeksi. Taukotilassa tuoksui ihanasti kahvi, sillä Jump Alexanderin omistaja Jansku Koivisto oli keittänyt kahvia tiloissa.
"Tule ihmeessä juomaan, riittää varmasti sullekin!" Jansku sanoi ja istui pienelle sohvalle kahvikupponen kädessä. Kaivelin pienen keittiön kaapista itselleni kupin ja kaadoin siihen tuoretta kahvia ja istuin itsekin sohvalle. Rupattelimme Janskun kanssa pitkän aikaa, ennenkuin katsoin kelloa ja ajattelin Sebben olevan jo kuivunut ulkoillakseen. Tiskasin oman kuppini ja moikkasin Janskun, ennenkuin lähdin viemään Sebbeä karsinasta tarhaan. Ruuna kerkesikin juuri sopivasti iltapäiväheinien jakoon, joten lähtiessäni se jäi mutustelemaan heinää tarhaansa. Viivi oli jakamassa hevosille heiniä, joten hänen tullessa vastaan sain kuulumiset vaihdettua hänenkin kanssaan ja samalla annoin kesäkuun vuokran jälleen käteisenä.
|
|
lisa
New Member
Posts: 6
|
Post by lisa on Jun 14, 2015 21:39:22 GMT 2
Saapuessani tallille vettä ripotteli tasaiseen tahtiin. Ajattelin kuitenkin käydä treenaamassa Sebbellä kentällä. Tänään ei ollut yhtään inpspiraatiota taivutella ruunaa mihinkään suuntaan, vaan tulin lähinnä höntsäilemään sillä, tarvitseehan kilpahevonenkin välillä helpompia päiviä.
Sebbe seisoi tuttuun tapaan tarhassaan ostamani sininen sadeloimi päällä. Uusi loimi oli aivan kurainen ja huomasin siinä olevan myös ison reiän, jota kirosin mielessäni. En kuitenkaan voinut suuttua hevoselle loimen rikkomisesta, joten puhistuani hetken aikaa otin Sebben tarhasta talliin. Sebbe seisoi rennosti tallin käytävällä, kun kävin hakemassa sen harjat ja riisuin siltä loimen pois päältä. Harjatessani Sebbeä se virkeni kummasti, taisi tietää pääsevänsä (joutuvansa..) töihin. Talli oli tyhjillään, sillä oli jälleen aikainen aamu kun tallille saavuin, sainpahan varmasti työrauhan ruunani kanssa. Varustin Sebben ripeästi, sillä halusin keretä ratsastamaan jonkun aikaa ennenkuin alkaa kunnon sade. Kurkkasin tallin ovelta ja huomasin siellä vieläkin vain ripsivän, mutta otin silti Sebbelle varmuuden vuoksi ratsastusloimen päälle.
Nousin tallipihassa ruunan selkään ja suuntasin sillä kentälle. Sebbe oli ihmeen hermostunut ja se pureskeli jatkuvasti kuolainta vasten, mitä se ei yleensä tehnyt kun sillä ratsastin. Ajattelin sen johtuvan sateesta, joten en noteerannut ruunan outoa käytöstä sen kummemmin. Kentällä otimme pitkät alkukäynnit ja sitten ravailin kenttää ympäri rennosti ohjat melkein pitkänä. Sebbe venytteli askeleitaan kevennykseni tahdissa ja pärskähteli välillä tyytyväisenä, se taisi nauttia kun kerrankin mami antaa mennä niinkuin huvittaa. Pikkuhiljaa se alkoi kuitenkin reipastua liiaksikin, joten jouduin ottamaan ohjia tiukemmalle ja aloin taivuttelemaan Sebbeä omatoimisesti lähinnä sulkutaivutuksilla sekä pohkeenväistöillä. Sebbe vastusti ajatusta työskentelystä ja heitti muutaman säälittävän kokoisen pukin ilmaan mielenosoitukseksi. Napautin kevyesti raipalla sen takapuolelle ja jatkoin pohkeenväistön pyytämistä ihan kuin mitään ei olisi sattunutkaan. Sitten nostatin ruunalla laukan ja tavoitteenani oli saada sen laukka pyörimään rennosti sen sijaan, että kaahailisimme päättömästi kenttää ympäri. Ruunikon mielessä oli juurikin tämä kaahailu ja jouduin laukkaamaan sillä jonkun aikaa ennenkuin se suostui menemään nätissä peräänannossa nättiä laukkaa.
Alkoi satamaan rankemmin, mutta suomalaisena junttina en halunnut alistautua taas maneesissa ratsastamiseen. Kunnon hevonen ja ratsastajahan työskentelee säällä kuin säällä, tai sitten ei.. Olin aivan läpimärkä laukatessani Sebbellä kenttää ympäri ja pikkuhiljaa alkoi paleltamaan vaikka kesä olikin. Laskin ruunan siis kevyeeseen raviin ja ravasin sillä loppuravailut, jonka jälkeen taputin sitä kiitokseksi kaulalle. Kävelimme hetken aikaa kentällä, kunnes taivas ihan oikeasti romahti ja vettä alkoi tulla niskaan kaatamalla. Nousin selästä alas ja hölkkäsin tallille takaisin Sebbe perässäni.
"Anteeksi poika, kun oltiin hätäisempiä tänään." Sanoin Sebbelle, mutta se varmaan oli vain tyytyväinen lyhyempään ratsastuskertaan. Pitkästä aikaa hemmottelin ruunaani myös herkuilla, joita se siis harvemmin sai. Poitsun kasvattaja oli antanut sille varsana paljon herkkuja, jonka takia Sebbe oli oppinut kerjäämään ja minä viimein sain sen tavan kitkettyä pois. Poni ja minä olimme kummatkin aivan litimärkiä, tosin Sebben takapuolta oli suojannut ratsastusloimi jonkin verran. Päästettyäni sen karsinaan se samantien kävi makaamaan pehmeille kuivikkeille ja kierähti pari kertaa ympärikin. Piehtaroinnin jälkeen laitoin sille sadeloimen taas päälle ja kävin viemässä sen tarhaan.
|
|